1744: LeCat julkaisi havaintoja ventrikulaarisesta punktiosta.
1881: Wernicke otti käyttöön steriilin ventrikulaarisen punktion ja likvor-johdatuksen ulkoisesti, kun Key ja Retzius olivat ensin muutaman vuoden menetelmää tutkineet.
1891: Lumbaalipunktiot, Quinke.
1893: Ensimmäinen pysyvä ventriculo-subarachnoid-subgaleal shuntti nimeltään Mikulicz.
1898-1925: Lumboperitoneaalinen, ventrikuloperitoneaalinen, -venous, -pleural ja -uteral shuntit.
1908: Anton: Ventrikulostomia.
1949: Nulsen ja Spitz asettivat ensimmäisen palloventtiilisen shuntin onnistuneesti laskimoon.
N. 1960: Ensimmäiset paine-eroventtiilit jotka kykenemättömiä valumaan fysiologisesti kaikissa kehon asennoissa.
N. 2000: Ka 150 eri venttilimallia.
Hydrokefalian hoitona on käytetty aivo-selkäydinnestettä muodostavan kudoksen tuhoamista 1900-luvun alkupuoliskolla.
1950-luvun alussa Nulsen ja Spitz esittelivät ensimmäisen läpällisen shuntin, jolla aivo-selkäydinneste voitiin johtaa verenkiertoon.
Nykyisin käytössä olevat shuntit toimivat periaatteessa edelleen samalla tavalla.
70- ja 80 -luvulla asennettujen shunttien uusintaleikkausriski ensimmäisen viiden vuoden sisällä oli noin 80-90%. Kun taasen 90 -luvulla asennetuilla riski on noin 50%.
Ennen vuotta 1985 käytettiin enimmäkseen verenkiertoon johdettuja shuntteja. Tuolloin 90% infektioista ilmeni ensimmäisen vuoden aikana shunttileikkauksesta. Infektiot tulkittiin lähes yksinomaan leikkauksen aikaisiksi kontaminaatioiksi. Myöhemmin siirryttiin vatsaonteloon johdettuihin shuntteihin. Tämän myötä myös shuntti-infektioiden kuva muuttui, siis oireilemaan vatsaoirein.
-90-luvulla noin puolet shuntti-infektiotapauksista tuli hoitoon vatsaoireiden takia.
1881: Wernicke otti käyttöön steriilin ventrikulaarisen punktion ja likvor-johdatuksen ulkoisesti, kun Key ja Retzius olivat ensin muutaman vuoden menetelmää tutkineet.
1891: Lumbaalipunktiot, Quinke.
1893: Ensimmäinen pysyvä ventriculo-subarachnoid-subgaleal shuntti nimeltään Mikulicz.
1898-1925: Lumboperitoneaalinen, ventrikuloperitoneaalinen, -venous, -pleural ja -uteral shuntit.
1908: Anton: Ventrikulostomia.
1949: Nulsen ja Spitz asettivat ensimmäisen palloventtiilisen shuntin onnistuneesti laskimoon.
N. 1960: Ensimmäiset paine-eroventtiilit jotka kykenemättömiä valumaan fysiologisesti kaikissa kehon asennoissa.
N. 2000: Ka 150 eri venttilimallia.
Hydrokefalian hoitona on käytetty aivo-selkäydinnestettä muodostavan kudoksen tuhoamista 1900-luvun alkupuoliskolla.
1950-luvun alussa Nulsen ja Spitz esittelivät ensimmäisen läpällisen shuntin, jolla aivo-selkäydinneste voitiin johtaa verenkiertoon.
Nykyisin käytössä olevat shuntit toimivat periaatteessa edelleen samalla tavalla.
70- ja 80 -luvulla asennettujen shunttien uusintaleikkausriski ensimmäisen viiden vuoden sisällä oli noin 80-90%. Kun taasen 90 -luvulla asennetuilla riski on noin 50%.
Ennen vuotta 1985 käytettiin enimmäkseen verenkiertoon johdettuja shuntteja. Tuolloin 90% infektioista ilmeni ensimmäisen vuoden aikana shunttileikkauksesta. Infektiot tulkittiin lähes yksinomaan leikkauksen aikaisiksi kontaminaatioiksi. Myöhemmin siirryttiin vatsaonteloon johdettuihin shuntteihin. Tämän myötä myös shuntti-infektioiden kuva muuttui, siis oireilemaan vatsaoirein.
-90-luvulla noin puolet shuntti-infektiotapauksista tuli hoitoon vatsaoireiden takia.