Hydrokefalian omaavilla on todettu neuropatologisia muutoksia aivokudoksessa: aksonien (viejähaarake) ja myeliinin (=hermokudosta) tuhoa aivokammioiden vieressä. Tämä vaurio aiheutuu paitsi mekaanisesta paineesta, myös alueen alentuneesta verenvirtauksesta. Aivokudoksessa tapahtuvat muutokset riippuvat henkilön iästä hydrokefaliatilan muodostuessa ja toisaalta aivokammioiden laajentumisen nopeudesta ja kestosta.
Ihmisen aivojen toiminnallinen säätely perustuu monimutkaiseen palautejärjestelmään: Aistit vastaanottavat viestejä, jotka etenevät aivohermoja pitkin aivoihin. Siellä niitä käsitellään eri aivoalueiden välisten yhteyksien avulla. Aivot tuottavat ajatuksia, mielikuvia, toimintakäskyjä edellä kuvatun viestikäsittelyn avulla tai täysin siitä riippumatta. Toimintakäskyjen toteuttamiseen taas tarvitaan usein aisteja.
Hydrokefalia voi aiheuttaa pienille lapsille pään liikakasvua, pullottavan aukileen ja laajat kallon saumat.
Isompien lasten oireina voivat olla päänsärky, oksentelu, pään heiluttelu, näköhäiriöt, unihäiriöt, sekä puberteetin ennenaikainen alkaminen.
Moninaisen etiologian vuoksi hydrokefaliaan liittyy runsaasti liitännäisvammoja ja lapsuusiän hydrokefalian liitännäisvammoja ovat epilepsia, CP-vamma, vaikea kehitysvamma, vaikea näkövamma ja vaikea psyykkinen häiriö - ja, koska hydrokefalian syntymekanismit vaihtelevat, niin vaihtelevat myös siihen liittyvät liitännäisvammat ja kehityshäiriötkin niiden mukaan. Aiemmin kohonnut aivopaine johti usein näkövaurioihin, jotka ovat nykyään kuitenkin harvinaisia. Voi olla myös älyllisen (kognitiivisen) kehityksen ongelmia, sekä motoriikan ja näön käytön pulmia.
Hydrokefalialapsella ei-kielelliset taidot ovat kehittyneet kielellisiä huonommin. Vaikeita tehtäviä ovat sellaiset, joissa tarvitaan motorisia, spatiaalisia tai visuaalisia osatoimintoja. Käytännössä tämä tarkoittaa, että lapsen on vaikea suorittaa tehtäviä, jotka edellyttävät silmän ja käden yhteistyötä. Hienomotorinen toiminta voi olla hidasta ja toisaalta visuomotoriset ja visuopatiaaliset tehtävät tuottavat vaikeuksia. Näiden ilmiöiden taustalla on toisaalta tiettyjen aivojen rakenteiden vaurioituminen, toisaalta aivoalueiden välisten yhteyksien ongelmat. On myös mahdollista, että ei-kielelliset suoritusvaikeudet liittyvät oikean aivopuoliskon valkean aineen vaurioon.
Mahdollisimman monipuolisella ja runsaalla näköaistin, näköaivokuoren ja aivojen keskinäisten yhteyksien "ärsyttämisellä" vaikutetaan kykyyn jäsentää ja oppia uusia toimintamalleja.
Voi olla myös aivotoiminnan häiriöistä johtuvia erityisvaikeuksia näönvaraisen hahmottamisen osa-alueilla, kuten vaikeaa löytää kirjasta yksityiskohtia, tiettyä esinettä tavaroiden joukosta tai kirjoittaessa kirjaimet kääntyvät väärään suuntaan. Syvyyksien, etäisyyksien ja tilan hahmottamisen vaikeuksista voi olla kyse, kun lapsi törmäilee helposti, laskeutuu portaita varovasti alas, pelkää liikkua esim. kaupungin ruuhkassa tai häneltä ei tahdo onnistua palikoilla rakentaminen mallin mukaan.
Sujuvaan toimintaan tarvitaan näönvaraisen hahmottamisen lisäksi riittävää käden hienomotoriikkaa. Lapsella käden otteet voivat olla voimattomia ja hitaita, käden kohdistaminen voi olla epätarkkaa. Lapsi ei ehkä käytä selkeästi toista kättään tarkassa työskentelyssä eli ei ole selvästi oikea- tai vasenkätinen. Rakenteleminen, esineisden käsittely ja moni muu päivitttäinen toiminta vaativat sujuvaa, oikein ajoitettua ja tarkasti säädeltyä käsien käyttöä. Kun silmä- käsiyhteistyössä on vaikeuksia, lapsi vaikuttaa kömpelöltä, pudottelee ja rikkoo vahingossa esineitä tai ei halua piirtää, rakentaa, pujotella.
Silmä-käsiyhteistyön kehittymistä saattavat vaikeuttaa erilaiset katseen käytön ongelmat. Lapsi ei pysty esim. kohdistamaan katsettaan tiettyyn kohteeseen riittävän pitkäksi aikaa tai katseen siirtäminen uuteen kohteeseen on vaikeaa.
Silmän ja käden yhteistyö kehittyy myös jo varhain vauvan tarttuessa ja viedessä lelun tai nyrkin suuhunsa. Aktiivinen leikkiminen tukee silmän ja käden yhteistyötaitojen sekä katseen käytön kehittymistä.
Liikkumisen kokemukset vahvistavat lapsen tilan hahmottamista.
Lisäksi saattaa ilmetä myös tasapainohäiriöitä, epilepsiaa tai ympäristön hahmottamisongelmia, jotka vaikeuttavat itsenäistä suoriutumista kotiympäristössä. Tällöin portaat tai tasoerot ovat kodissa ongelmallisia; ainakin jos ne ovat ilman kaiteita. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota myös pesutilojen turvallisuuteen. Ympäristön hahmottamista voidaan helpottaa häikäisemättömällä, riittävän voimakkaalla valaistuksella. Värien suunnitelmallinen käyttö auttaa suuresti ympäristön hahmottamisessa. Eri rakennusosissa ja kalusteissa voidaan käyttää kontrastivärejä siten, että jokainen pinta, kaluste tai yksityiskohta erottuu ympäröivistä pinnoista. Tasapainohäiriön tai epilepsian takia saattaa olla tarpeellista, että ainakin kodin kiinteiden kalusteiden kulmat ovat pyöristyneitä.
Sairastuneilla on usein hyvä verbaalinen suorituskyky, mutta hahmotushäiriöt ovat yleisiä. Kuitenkin yli 80% pystyy käymään koulua muodossa tai toisessa. Moni tarvitsee apua tai tukea joko liikuntavammansa tai hahmotushäiriöiden takia. Hienomotorinen suoritus on heikompi kuin ikäisillään, vain 15% se on täysin normaali. Vaikeudet ilmentyvät mm. käsialassa, käsitöissä ja liikunnassa.
Aikuistuvien hydrokefalianuorten ongelmana mm. sosiaalisen kehityksen viivästyminen.
Näkö
Aivopaineen nousu saattaa aiheuttaa silmien liikkeitä säätelevien hermojen vaurioita. Tämä aiheuttaa puolestaan silmien liikuttajalihasten toimintakyvyttömyyttä, jolloin seurauksena voi olla silmälihashalvaus, pareesi. Henkilö ei tuolloin kykene liikuttamaan silmiään normaalisti. Seurauksena voi olla esimerkiksi karsastus, joka voi olla vuorottelevaa tai toispuoleista. Silmien yhteisnäkö voi tämän takia olla puutteellinen. Tällöin myös näkemisen avulla tapahtuva havaitseminen on puutteellista. Tämä taas voi vaikuttaa visuaalisen näköaivokuoren kehitykseen.
Näkörata (optinen radiaatio) kulkee lähellä aivojen sivukammioiden takaulkoseinämää. Hydrokefalialapsilla sivukammioiden takasarvet ovat usein pyöristyneet. Oletetaankin, että aivokudoksen poikkeavia muutoksia on juuri tällä alueella eniten, mikä selittäisi monet näönkäyttöön liittyvät ongelmat.
Aivojen taka-alueella sijaitsee näkökuori. Se lähettää viestejä aivojen ns. assosiaatioalueille pääasiassa kahta reittiä pitkin: dorsaalista ja ventraalista. Dorsaalinen reitti kulkee päälaenlohkon takaosiin ja ventraalinen ohimolohkon alaosiin. On tärkeää, että viestit näköaivokuorelta välittyvät näihin aivoalueisiin, koska näin syntyy visuaalinen ja avaruudelinen havaitseminen. On mahdollista, että ventraalinen rata on hydrokefalialapsilla enemmän vaurioitunut, kuin dorsaalinen, koska aivokammioiden laajentuminen ilmenee tällä alueella. Toisaalta oletetaan, että myös näköaivokuori voi olla vaurioitunut, mikä ilmenee ns. kortikaalisena dysgenesiana.
Näkemisen ja näönkäytön ongelmat voivat olla alentunut näkökyky (heikkonäköisyydestä sokeuteen), karsastus, nystagmus eli silmävärve, eriasteiset silmälihashalvaukset eli pareesit tai näkökenttäpuutokset. Löydöksiä todetaan myös silmäpohjassa, esim. näköhermon pään surkauma (papilla-atrofia). Lisäksi esim. raskaudenaikaisiin infektioihin saattaa liittyä silmän mykiön muutoksia.
Hydrokefaliaan liittyvä kohonnut aivopaine voi levitä myös selkäytimen alueelle (hydromyelia) mikä heijastuu käsien toimintaheikkoutena.
Ihmisen aivojen toiminnallinen säätely perustuu monimutkaiseen palautejärjestelmään: Aistit vastaanottavat viestejä, jotka etenevät aivohermoja pitkin aivoihin. Siellä niitä käsitellään eri aivoalueiden välisten yhteyksien avulla. Aivot tuottavat ajatuksia, mielikuvia, toimintakäskyjä edellä kuvatun viestikäsittelyn avulla tai täysin siitä riippumatta. Toimintakäskyjen toteuttamiseen taas tarvitaan usein aisteja.
Hydrokefalia voi aiheuttaa pienille lapsille pään liikakasvua, pullottavan aukileen ja laajat kallon saumat.
Isompien lasten oireina voivat olla päänsärky, oksentelu, pään heiluttelu, näköhäiriöt, unihäiriöt, sekä puberteetin ennenaikainen alkaminen.
Moninaisen etiologian vuoksi hydrokefaliaan liittyy runsaasti liitännäisvammoja ja lapsuusiän hydrokefalian liitännäisvammoja ovat epilepsia, CP-vamma, vaikea kehitysvamma, vaikea näkövamma ja vaikea psyykkinen häiriö - ja, koska hydrokefalian syntymekanismit vaihtelevat, niin vaihtelevat myös siihen liittyvät liitännäisvammat ja kehityshäiriötkin niiden mukaan. Aiemmin kohonnut aivopaine johti usein näkövaurioihin, jotka ovat nykyään kuitenkin harvinaisia. Voi olla myös älyllisen (kognitiivisen) kehityksen ongelmia, sekä motoriikan ja näön käytön pulmia.
Hydrokefalialapsella ei-kielelliset taidot ovat kehittyneet kielellisiä huonommin. Vaikeita tehtäviä ovat sellaiset, joissa tarvitaan motorisia, spatiaalisia tai visuaalisia osatoimintoja. Käytännössä tämä tarkoittaa, että lapsen on vaikea suorittaa tehtäviä, jotka edellyttävät silmän ja käden yhteistyötä. Hienomotorinen toiminta voi olla hidasta ja toisaalta visuomotoriset ja visuopatiaaliset tehtävät tuottavat vaikeuksia. Näiden ilmiöiden taustalla on toisaalta tiettyjen aivojen rakenteiden vaurioituminen, toisaalta aivoalueiden välisten yhteyksien ongelmat. On myös mahdollista, että ei-kielelliset suoritusvaikeudet liittyvät oikean aivopuoliskon valkean aineen vaurioon.
Mahdollisimman monipuolisella ja runsaalla näköaistin, näköaivokuoren ja aivojen keskinäisten yhteyksien "ärsyttämisellä" vaikutetaan kykyyn jäsentää ja oppia uusia toimintamalleja.
Voi olla myös aivotoiminnan häiriöistä johtuvia erityisvaikeuksia näönvaraisen hahmottamisen osa-alueilla, kuten vaikeaa löytää kirjasta yksityiskohtia, tiettyä esinettä tavaroiden joukosta tai kirjoittaessa kirjaimet kääntyvät väärään suuntaan. Syvyyksien, etäisyyksien ja tilan hahmottamisen vaikeuksista voi olla kyse, kun lapsi törmäilee helposti, laskeutuu portaita varovasti alas, pelkää liikkua esim. kaupungin ruuhkassa tai häneltä ei tahdo onnistua palikoilla rakentaminen mallin mukaan.
Sujuvaan toimintaan tarvitaan näönvaraisen hahmottamisen lisäksi riittävää käden hienomotoriikkaa. Lapsella käden otteet voivat olla voimattomia ja hitaita, käden kohdistaminen voi olla epätarkkaa. Lapsi ei ehkä käytä selkeästi toista kättään tarkassa työskentelyssä eli ei ole selvästi oikea- tai vasenkätinen. Rakenteleminen, esineisden käsittely ja moni muu päivitttäinen toiminta vaativat sujuvaa, oikein ajoitettua ja tarkasti säädeltyä käsien käyttöä. Kun silmä- käsiyhteistyössä on vaikeuksia, lapsi vaikuttaa kömpelöltä, pudottelee ja rikkoo vahingossa esineitä tai ei halua piirtää, rakentaa, pujotella.
Silmä-käsiyhteistyön kehittymistä saattavat vaikeuttaa erilaiset katseen käytön ongelmat. Lapsi ei pysty esim. kohdistamaan katsettaan tiettyyn kohteeseen riittävän pitkäksi aikaa tai katseen siirtäminen uuteen kohteeseen on vaikeaa.
Silmän ja käden yhteistyö kehittyy myös jo varhain vauvan tarttuessa ja viedessä lelun tai nyrkin suuhunsa. Aktiivinen leikkiminen tukee silmän ja käden yhteistyötaitojen sekä katseen käytön kehittymistä.
Liikkumisen kokemukset vahvistavat lapsen tilan hahmottamista.
Lisäksi saattaa ilmetä myös tasapainohäiriöitä, epilepsiaa tai ympäristön hahmottamisongelmia, jotka vaikeuttavat itsenäistä suoriutumista kotiympäristössä. Tällöin portaat tai tasoerot ovat kodissa ongelmallisia; ainakin jos ne ovat ilman kaiteita. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota myös pesutilojen turvallisuuteen. Ympäristön hahmottamista voidaan helpottaa häikäisemättömällä, riittävän voimakkaalla valaistuksella. Värien suunnitelmallinen käyttö auttaa suuresti ympäristön hahmottamisessa. Eri rakennusosissa ja kalusteissa voidaan käyttää kontrastivärejä siten, että jokainen pinta, kaluste tai yksityiskohta erottuu ympäröivistä pinnoista. Tasapainohäiriön tai epilepsian takia saattaa olla tarpeellista, että ainakin kodin kiinteiden kalusteiden kulmat ovat pyöristyneitä.
Sairastuneilla on usein hyvä verbaalinen suorituskyky, mutta hahmotushäiriöt ovat yleisiä. Kuitenkin yli 80% pystyy käymään koulua muodossa tai toisessa. Moni tarvitsee apua tai tukea joko liikuntavammansa tai hahmotushäiriöiden takia. Hienomotorinen suoritus on heikompi kuin ikäisillään, vain 15% se on täysin normaali. Vaikeudet ilmentyvät mm. käsialassa, käsitöissä ja liikunnassa.
Aikuistuvien hydrokefalianuorten ongelmana mm. sosiaalisen kehityksen viivästyminen.
Näkö
Aivopaineen nousu saattaa aiheuttaa silmien liikkeitä säätelevien hermojen vaurioita. Tämä aiheuttaa puolestaan silmien liikuttajalihasten toimintakyvyttömyyttä, jolloin seurauksena voi olla silmälihashalvaus, pareesi. Henkilö ei tuolloin kykene liikuttamaan silmiään normaalisti. Seurauksena voi olla esimerkiksi karsastus, joka voi olla vuorottelevaa tai toispuoleista. Silmien yhteisnäkö voi tämän takia olla puutteellinen. Tällöin myös näkemisen avulla tapahtuva havaitseminen on puutteellista. Tämä taas voi vaikuttaa visuaalisen näköaivokuoren kehitykseen.
Näkörata (optinen radiaatio) kulkee lähellä aivojen sivukammioiden takaulkoseinämää. Hydrokefalialapsilla sivukammioiden takasarvet ovat usein pyöristyneet. Oletetaankin, että aivokudoksen poikkeavia muutoksia on juuri tällä alueella eniten, mikä selittäisi monet näönkäyttöön liittyvät ongelmat.
Aivojen taka-alueella sijaitsee näkökuori. Se lähettää viestejä aivojen ns. assosiaatioalueille pääasiassa kahta reittiä pitkin: dorsaalista ja ventraalista. Dorsaalinen reitti kulkee päälaenlohkon takaosiin ja ventraalinen ohimolohkon alaosiin. On tärkeää, että viestit näköaivokuorelta välittyvät näihin aivoalueisiin, koska näin syntyy visuaalinen ja avaruudelinen havaitseminen. On mahdollista, että ventraalinen rata on hydrokefalialapsilla enemmän vaurioitunut, kuin dorsaalinen, koska aivokammioiden laajentuminen ilmenee tällä alueella. Toisaalta oletetaan, että myös näköaivokuori voi olla vaurioitunut, mikä ilmenee ns. kortikaalisena dysgenesiana.
Näkemisen ja näönkäytön ongelmat voivat olla alentunut näkökyky (heikkonäköisyydestä sokeuteen), karsastus, nystagmus eli silmävärve, eriasteiset silmälihashalvaukset eli pareesit tai näkökenttäpuutokset. Löydöksiä todetaan myös silmäpohjassa, esim. näköhermon pään surkauma (papilla-atrofia). Lisäksi esim. raskaudenaikaisiin infektioihin saattaa liittyä silmän mykiön muutoksia.
Hydrokefaliaan liittyvä kohonnut aivopaine voi levitä myös selkäytimen alueelle (hydromyelia) mikä heijastuu käsien toimintaheikkoutena.